maanantai, 9. maaliskuu 2009

Kirjoneuleita, täälläkö? - What, stranded knitting, here?

Kunnioitettava keko ohutta Pirkkaa vihjaa siihen, että täällä saattaisi tapahtua jotain kirjoneuletta. No jaa, vain muutamat jäivät tänne, suurin osa lähti aikuistumaan maailmalle.

Olen aikaisemmin neulonut jonkunkin verran kirjoneuleita; silloin kun olin nuori ja peloton enkä tajunnut, että kirjoneule olisi muka jotain haasteellista. Sittemmin olen laiskistunut. Vähitellen kärpänen on alkanut jälleen purra, eritoten lapasina, mutta tuloksia on näkynyt laihanlaisesti.

Kotimaisen Ravelry-vaihdon kaverini kyseli minulta kirjoneulemieltymyksiäni ja esitteli minulle uuden kirjoneulesuunnittelijan, Jorid Linvikin. Tykkäsin Joridin lapasista kaikista eniten lisko- ja sammakkolapasista. Tällä hetkellä suuria suosikkejani ovat myös Kate Gilbertin Bird in Hand ja oi, ihana Wintergreen, jotka ovat molemmat esittäviä kuvioita. Toisaalta kyllä geometrisissäkin kuvioissa on helmensä, kuten esimerkiksi mainitun Kate Gilbertin päätoimittaman Twist Collectiven talvinumerossa julkaistut Mary Ann Stephensin suunnittelemat Postwar Mittensit tai Sabine Rieflerin mahtavat Tiffanyt, jotka ovat tuolla jossain kesken... Kysymykseesi on siis vaikea vastata yksiselitteisesti.

A respectful pile of Thin Pirkka yarn is suggesting that some stranded knitting might take place here. After the photoshoot most of the yarn has travelled to other addresses to become something bigger.

I have earlier been quite a busy stranded knitter; when I was young and fearless. I don't think I'm any more fearful now but just lazier. Lately the interest has grown again, mostly to fair isle mittens.

The paragraph above with huge amount of links is about my favourite mitten designs. Go ahead and click!

***

Koska olen ollut laiska kirjoittelija, ette ole onneksenne nähneet kaikkea, mitä olen tilaillut. Viimeisin ostokseni on kuitenkin ehdottomasti esiteltävä. Osuin paikalle, kun Kris avasi oman Etsy-puotinsa ja tilasin muutaman käsinkehrätyn ihanuuden.

Because of my lazy updates you have been lucky and not seen everything that has been dropping in my post box. My latest purchase is however so lovely that I want to present it to you. It's handspun by Kris and I happened to be around when she opened her Etsy-store.

Everyone, meet Rise of the Phoenix:

Crown Mountain Farmsin värjäämästä Corriedale-lampaan villasta kehrättyä todella tukevaa lankaa, jota Kris itse kutsui naruksi.

It's spun of 100 % Corriedale dyed by Crown Mountain Farms. The yarn is heavy worsted that Kris herself calls rope.

Tämä ihanuus on sukkalankavahvuista merino-bambu-sekoitetta (60 / 40 %). Toivottavasti näyttönne antaa teidän nähdä kaikki All Spun Upin värjäämän kuidun hopeanhohtoiset vihreän, lilan ja harmaan sävyt.

This gorgeous is "Seven Sacred Pools", a fingering weight merino-bamboo blend (60 / 40%). The fibre was dyed by All Spun Up and it has silvery tones of green, purple and grey.

Ja sitten hommiin! - And then to work!

lauantai, 7. helmikuu 2009

Kiihtyvää - Accelerating

Otsikko toi mieleeni viimesyksyisen keikan, jossa yhden suosikkibändini heput esiintyivät antaumuksella ja ammattitaidolla lavalla, jonne suoraan satoi kaatamalla. (Kiertueen ja levyn nimi oli Accelerate.) Michael Stipe joutui hiippailemaan sukkasillaan, kun kengänpohjista tuli vaarallisen liukkaat. Mutta herrat soittivat ja lauloivat niin, että yleisö, tai no ainakin minä unohdin surkean sään ja kylmyyden ja hengailin kuin viimeistä päivää. Keikan jälkeen sain kyllä flunssan, joka veti vertoja sillekin jota nyt sairastan, mutta ei lähdetä sille tielle. Keikka oli hieno ja sillä sipuli.

The headline reminded me of a gig that one of my favourite bands played in Helsinki last autumn. (The record and the tour were called Accelerate.) It was raining cats and dogs and Michael Stipe had to take of his shoes 'cause the stage was so slippery due to masses of water floating on it. The gentlemen played and sung so that at least I forgot the lousy weather and enjoyed myself like never before. Well, after the gig I did get a flu almost as bad as the one I have now, but let's not go there. It was a fine gig.

Varsinainen syy otsikkoon on kuitenkin se, että elämäni on siirtynyt uuteen, timakampaan tahtilajiin. Olen ottanut tai pikemminkin ällistyksekseni saanut uuden sivutyön, johon liittyvät deadlinet saavat minut erittäin tietoiseksi vuorokauden tuntien ja jaksamiseni rajallisuudesta. Tästä huolimatta puhkun innostuksesta ja olen tyytyväinen istahtaessani jälleen työni ääreen puuhailemaan.

Minun työpöydälläni näkyy nykyään tällaisia asioita. Teen neulekirjaa yhdessä Ilun kanssa. Puh, kirjoitin sen tänne kaikkien näkyville, joten se mahtaa olla totta. Molemmat suunnittelemme kirjaan neuleita, minä kirjoitan kaikki ohjeet ja Ilona stailaa ja kuvaa sen, mitä ammattilaiskuvaaja ei osaa. 

The actual reason for my headline is that my life has nowadays a quicker pace. I've taken or actually I've been given a second job whose deadlines often remind me of the limits of hours in a day and my personal resources. However, I'm so glad every time I sit to work on this new project. 

This is what I nowadays see on my desk (as if I had one). I'm writing a knitting book together with Ilu.  Whoop, I wrote it down here so it has to be true. We both design knits for the book, I write all the patterns, and Ilona does the styling and takes those photos that a professional photographer can't take.  

*

Niin juu, tuo ensimmäinen kuva on yhdestä kirjan neuleesta, joka on juuri työn alla. Siitä on tulossa Maikka Rowanin Felted Tweedistä.

Oh yes, the first picture of a green pile of knitting. That's one of the knits for the book called "Maikka" (Teach) in Rowan Felted Tweed.

sunnuntai, 28. joulukuu 2008

Uusi alku - New beginning

En lupaa mitään, mutta katsotaan, josko innostuisin jälleen bloggaamaan. Ja katsotaan, olenko enää jäljellä kenenkään readereissa. Katsellaan, mitä eteen sattuu. Viimeisimmäksi eteen sattui joulu. Tänä vuonna tein ainoastaan yhden lahjan itse, tällä kertaa neuletakin Vintiölle. Takki on ollut mieluinen, ts. siihen on pukeuduttu vastaan sanomatta. Sen kummempia kehuja lienee turha odottaa.

This is no promise whatsoever but let's see whether I might take up blogging again. And let's see whether I'm listed on anyone's reader anymore. Let's see what lies there ahead of us. Behind us lies Christmas. This year I knitted only one present, a cardigan for Rascal. The cardi has been liked, that means that there has not been bigger row whether he should wear it or not. I suppose that's the praise I'll have to live with.

Kuvausta varten poseeraus oli ensin tahmeaa; haluan Äiti kaakaota! Älä ota kuvia.

Posing for the photoshoot was hard at first; Mum, I want hot chocolate! Don't take pictures.

2183629.jpg

Vintiön villatakki - Rascardigan

Pattern: My own, raglan with a zip and high neck in a 4-year-old size

Yarn: Noro Cash Island, less than 250 grams

Needles: 4.5 mm if I remember it correctly

 

Sitten kuvaaminen alkoi kiinnostaa. Ja oma lapsihan on aina söpö...

Then the photoshoot started to pay off. And isn't one of your own always so cute...

2183605.jpg

2183606.jpg

2183612.jpg

2183615.jpg

2183618.jpg

2183623.jpg

maanantai, 3. maaliskuu 2008

Surprise, surprise!

Se päivittää sittenkin! Paljon on puikoilla silmukoita virrannut, mutta kovin vähän mitään esittelemisen arvoista on valmistunut. Olen tehnyt esimerkiksi kolme pipoa, joista kaksi oli liian suuria ja yksi liian pieni. Liian pienen Koolhaasin saatoin antaa Vintiölle, mutta isokokoiset uroot harvemmin käyttävät Foliagen kaltaisia pitsipipoja. No, pienellä purkamisella saattaisin päästä ihan hyvään tulokseen, mutta jäi se toka, edelleen liian iso pipo sen verran riepomaan, etten ole saanut aikaiseksi. Mutta tässä jotain, joka onnistui.

She updates after all! There has been a lot of knitting but not so many presentable items. For example, I have finished three hats, two of them were too big and one too small. The too small Koolhaas was easy, I gave it to Rascal who liked it a lot, but big macho men hardly ever prefer lace hats like Foliage. I could probably reach an ok result with little ripping and reknitting but I have been that discontent with it that I didn't want it in my sight. BUT, here's something that succeeded very well.

1343873.jpg   

Baby Surprise Jacket, by Elizabeth Zimmermann

Pattern source: Bought it from Garnkorgen as a separate pattern as some of EZ's books are hard to get in Europe

Size: appr. 80 cm

Yarn: Noro Kureyon, shade 206, 100 grams, and Gjestal Janne, shade 434, 100 grams.

Needles: 5 mm

(Myös puuttuvat napit ommeltiin kiinni kuvan ottamisen jälkeen. - Missing buttons were sewn on after the photoshoot.)

1343882.jpg

Kuten huomaatte, takissa on turhan lyhyet hihat. Pitääpä ottaa seuraavalla kerralla huomioon, sillä tämän kyllä teen takuuvarmasti uudemmankin kerran.

As you can see the pattern has quite short sleeves. Have to remember that next time as there will definitely be another time.

sunnuntai, 20. tammikuu 2008

Leaf and Trellis Shawl

1225929.jpg

Claudia on menossa ensi lauantaina naimisiin ja tarvitsi asuunsa shaalin. Johon minä sitten tarttumaan ja tarjouduin neulomaan hänelle sellaisen. Tämä lähti viime viikon alkupuolella Lontooseen. Olen suunnattoman ylpeä; huivista tuli mielestäni tosi kaunis.

Claudia is getting married on next Saturday. She needed a shawl for her dress so I offered to knit her one. This left for London last Tuesday. I'm ridiculously proud; I think the shawl became really beautiful.

1225931.jpg

Large rectangle in leaf and trellis pattern with trellis border

Pattern: from Victorian Lace today by Jane Sowerby

Yarn: Lime & Violet Sidhe Lace, colourway Curupira, appr. 130 grams (forgot to weigh it before sending)

Needles: 4,5 mm circular, 4 mm dpn's for the border

 

Huivi ei ollut mikään yön yli -projekti; aloitin neuloa sitä syys- vai lokakuussa ja sain sen tosiaan viime viikonloppuna valmiiksi. Jouluneulonta tosin viivästytti sen valmistumista kuukauden päivät. Onneksi ehdin kuitenkin ajoissa. Nyt enää jännitämme, jaksaako Lontoon Pate polkea mopoaan tarpeeksi lujaa, että puolitoista viikkoa matka-aikaa riittää. Vielä perjantaina huivi ei ollut saapunut määränpäähänsä.

The shawl was not a project for instant gratification. I began knitting it in September/October and finished it last weekend. Well, Christmas knitting delayed the finishing by a month. Fortunately, I managed to squeeze it in time. Now the excitement is there whether Postman Pat will be able to deliver the shawl in one and half weeks. On Friday it hadn't arrived yet.

1225923.jpg

Viimeinen kuva, vaikkakin suttuinen ja pimeä, on onnistuneempi langan värin suhteen. Tarkemmat, värittömämmät kuvat räpsin työpaikalla ennen shaalin pakkaamista. Täytyy jatkossakin muistaa tehokkaan toimistovalaistuksen edut neulekuvauksessa!

The last photo, however blurry and dark it might be, shows the colour better. The sharper and more colourless photos I took at the office before packing the shawl. I have to keep the benefits of efficient office lighting for knitting photography in mind!

1225917.jpg