Kirjaston antitäti innosti kirjoittamaan lapsuuden kirja(sto)muistoja. Huomasin tämän Villasukan kirjoituksesta ja innostuin hetimiten.

Kirjaston antitäti (a blogging librarian) encouraged us to memorise our early visits to libraries. I noticed this in Villasukka's blog and got interested in my memories right away.

Opin lukemaan viisivuotiaana ja sen jälkeen minua ei ole kirjastosta pidellyt mikään. Eka ja tähän mennessä pitkäaikaisin kirjastoni oli Kontulan kirjasto, sieltä lainattiin kavereitten kanssa kassitolkulla kirjoja ja palattiin huojuvalla fillarilla takaisin kotiin. Parhaat lasten- ja nuortenkirjat ovat aina vain suosikkejani ja lainaan niitä silloin tällöin yhä uudelleen. Kontulan hikisessä lukusalissa paahdoin aikoinaan myös pääsykokeisiin, vaikkakin kirjaston muut kirjat houkuttivat minua päivittäin syrjähyppyihin. Ehkä siksi en päässytkään opiskelemaan folkloristiikkaa, niin kuin oli tarkoitukseni, vaan eksyin Wetterhoffille kangasta kutomaan.

Minua ei kotona koskaan rajoitettu lukemasta. Paras kesälomamuistonikin on, kun erittäin sateisena kesänä kääriydyimme päivästä toiseen jokainen omalle sängyllemme lukemaan omia kirjojamme, ja viikon välein kävimme Karjalohjan kirjastossa hakemassa uuden valikoiman luettavaa. Silloin Karjalohjan kirjasto oli vielä kunnantalolla erittäin ahtaissa tiloissa, ja kirjoja pääsi tikkaille kiipeillen hakemaan aivan katonrajasta asti. Siellä oli lainattavana paljon vanhoja lastenkirjoja, jotka oli kaupungissa luettu loppuun jo vuosia aiemmin. Äitini suositteli minulle oman lapsuutensa suosikkeja ja perehdyinkin kumman hyvin 50-luvun lastenkirjatarjontaan, mm. Milli-Molliin. Kirjastonhoitaja antoi minun käyttää eräpäiväleimaansa lainaamiimme kirjoihin, mistä olin äärimmäisen ylpeä. Aika monessa lapsuusajan kirjassamme onkin itsetehty lainauskortti takakannen sisäpuolella jälkenä veljeni ja minun loputtomista kirjastoleikeistä.    

565268.jpg

Isompana pyöräni liikkui aina Itikseen saakka ja Itäkeskuksen uusi, hieno kirjasto oli tosi makee. Kävin kavereitteni kanssa siellä kuuntelemassa älppäreitä, mm. Diana Rossia ja Whitney Houstonia.

565291.jpg

Sittemmin olen laajentanut kirjastonäkymiäni aina asuinpaikkani mukaan. Jokainen uusi kirjasto on aina tuntunut avaamattomalta aarrearkulta. Että maailmaan mahtuukin jotain niin kivaa ja aivan ilmaista!

(Kiitos kuvista Wikipedialle ja Antikvariaatti Lukuhetkelle.)