Tulossa kuvaton posti, varoitus! - This is going to be a picless post, beware!

Meillä perheessä riehuu ällötauti, viereltäni löytyvät tällä hetkellä laattalapsi sekä paskapuoliso (viitaten siis ainoastaan tautiin, ei miehen muihin ominaisuuksiin). Olen ainoa joka on taudilta säilynyt ja alan olla aika puhki pyykättyäni vajaan viikon ajan vaatteita, sohvia, petivaatteita sekä jopa auton turvaistuimen. Kun Vintiö tänään meni päikyille niin äiskä löytyi sohvalta kahden minuutin kuluttua - sekä kahden tunnin kuluttua - räkä poskella samasta asennosta. Mutta kyllähän se tästä iloksi muuttuu, viimeistään siinä vaiheessa kun itse saan saman pöpön!

We're having a minor epidemy in the family; for the moment I'm sharing my life and quarters with a puke-boy and a diarrhea-dude. I'm the only healthy (?) one left and I'm starting to be a little tired after a week or so of washing clothes, sofas, bed linen and even one car seat. As Rascal was tucked in for his afternoon nap today, one could spot a mother on the sofa after two minutes - and two hours. But I suppose the fun really starts only when I catch the same thing myself.

Mutta se mikä sairasta tässä vasta onkin, on naisen elämän keppihevosilla ratsastelu. Vuosikausia se oli opiskelijayhteisöaktivismi. Vintiön vauva-aikoina haksahdin kestovaippailuun. Kuinkakohan monia tunteja, vuorokausia suorastaan, vietin netissä uusia vaihtoehtoja ja löytöjä etsiskellen? Ja nyt on sitten langat. Olen aina tehnyt käsitöitä, mutta mistä tää hamstraus nyt on oikein ottanut lähteäkseen? Olen ihan pitelemätön nykyään; tällä viikolla olen asioinut jo sekä Villatiaisen että Priiman hyllyillä (puolustuksen puheenvuoro: Priima oli salaistani varten, ei minulle) ja nyt Ilu pahus sai mut odottamaan kello kahdeksaa ja Posh Yarnin aukeamista. Teen kohta aloitteen YA:n (Yarnaholics Anonymous) perustamisesta, ellen kohta saa hulluuttani kuriin. Ja mitä seuraavaksi? Luomuestrogeenituotteet kenties, kun se aika koittaa?

But what really is sick is woman's tendency to go loony on one thing at a time. For years it was activities in student organisations. While Rascal was a baby I fell for reusable nappies. I don't know how many hours, days perhaps, I spent on the net to search for new alternatives and bargains. And now I've gone head over heels for yarn. This week I've already shopped at both Wool Tit (the little bird, you know, not the other thing you might think of) and Priima, but when Ilu mentioned it, I just cannot wait the clock to turn  six p.m. GMT and Posh Yarn to open. I'm going to suggest we established YA (Yarnaholics Anonymous) soon. - And what will be next? Organic estrogen products, perhaps, when the time comes?

Edit: My worse me went to Posh Yarn and all I got was this and this. (like "My mom went to Paris and all I got was this lousy t-shirt...")