Esittelyjä teistä muista on ollut tosi mukava lukea, joten joukon jatkona kerron itsekin valitsemiani asioita.

Asun nykyään Vantaalla, vaikka olen sydämeltäni stadilainen, enkä oikein muuksi muutu. 21-vuotiaana muutin Hämeenlinnaan opiskellakseni tekstiiliartenomiksi, ja siellä viihdyinkin neljä vuotta. Valmistumispäivänä ajoimme kuitenkin mieheni kanssa muuttolastini takaisin pääkaupunkiseudulle. Mieheni, vantaalaisen, tapasin noiden neljän vuoden aikana. Matkustimme siis molemmat Hämeeseen tavataksemme toisen puoliskamme. Opiskelijayhdistys- ja tuutoritoiminta avartavat kummasti maailmaa... :) Sittemmin olen valmistunut myös tradenomiksi, ja teen nykyään töitä kohtuullisen suuren ammatillisen oppilaitoksen kansainvälisten asioiden koordinaattorina sekä taiteen ja kulttuurin opettajana.

Mieheni on metsämies niin työn kuin vapaa-ajan kautta. Hän on saanut minutkin, toivottoman urbaaniperunan liikkeelle luontoon ja haaveilemaan maalla asumisesta. Ehkä vielä joskus...

Nykyään 32-vuotiaana olen kaksivuotiaan pojan äiti, hän on täällä saitilla vilahdellut niin tekstissä kuin kuvassa. Äitiys on elämäni suurin ja mullistavin asia, niin hyvässä kuin pahassa. Lapsi on ihana ja upea, mutta masennukseni puhkesi synnytyksen jälkeen. Tällä hetkellä tutustun itseeni pikkuhiljaa uudelleen terapian kautta. Poikani on oikea touhupetteri, hirveä vauhti on päällä aina kunnes pää urvahtaa tyynylle. Itsepäinen kuin mikä, mutta ihanan kiinnostunut lukemisesta, musiikista sekä näpertelystä, äitinsä rakkaista harrastuksista. Sekä tietysti luonnosta, isänsä iloksi.

Käsityöt ovat elämässäni olleet aina. Äitini ja tätini ovat käsityön opettajia (eikä sitten puhuta niistä perheen miehistä; ne on ihan kaikki insinöörejä. Kaikki. Jopa minä toin perheeseen yhden insinöörin.) ja opin sormivirkkauksen varmaan ennen puhetta. Ompelukuvat ja vohvelipujotus olivat alle kouluikäisen minäni suurimpia suosikkeja, en koskaan kyllästynyt pujottelemaan uutta "Maijall' oli karitsa" -henkistä ompelukuvaa. Neulomaan opin kuusivuotiaana, mutta muutoin taitoni kehittyivät ihan normaalisti koulun käsityötunneilla. Käsityönopeni, Riitta Wastimo ala-asteella ja Terttu Hassi yläasteella ja myöhemminkin (juu, hän oli se kasvivärjääjä siinä Pauligin Juhla Mokan mainoksessa) ovat suuressa vastuussa siitä, että aikanaan lähdin opiskelemaan alaa ja että teen edelleen lähes maanisesti käsitöitä. Ensimmäinen opetti tarkkuutta ja huolellisuutta, jälkimmäinen luovuutta ja vapautta. Itse heilun jossain siellä välillä; ompelijana olen tosi pedantti, neulojana hyväksyn jonkin verran virheitä ja kutojana tai värjääjänä olen ihan hälläväliä.

Muut harrastukseni ovat kuorolaulu Vantaan Kamarikuorossa sekä kunnon kirjoihin uppoutuminen. Ehdoton suosikkikirjailijani on Pirjo Hassinen (uusi Isänpäivä on jo tilauksessa pukinkonttiin!), mutta sateisena ja harmaana päivänä on kyllä aikasta jees upota sohvalle suklaalevyn ja passelin Kaari Utrion tai Diana Gabaldonin (nimitän näitä teoksia "seksiä ja historiaa"-kirjoiksi) seurassa. Sairastaessani luen aina ja ikuisesti uudelleen Alcottin ja Montgomeryn tyttökirjaklassikoita. Jossain vaiheessa ostin niitä hyllyyni englanniksi, jotta ei hävettäisi ihan niin paljon lukea lastenkirjoja. Enää ei hävetä.