Minusta ei ole siihen. Ei, vaikka hampaat irvessä hymyillen yrittäisin. Tänään on Vintiön vakihoitopaikan kehittämispäivä, joten vaihtoehtoina oli jäädä itse kotiin tai viedä mukula ylitäyteen naapuripäiväkotiin. Koska olen kunnon äiti (?), jäin tietysti kotiin. Kadun sitä syvästi. Nimittäkää uraohjukseksi, tunteettomaksi, ei väliä. Mä haluan aikuisten luo kulkematta yhdenkään Huu-Sai-Sain kautta.

It's not in me, not even if I cried and tried. Today it's the development day in my son's day care so there were two options: either we take him to the next overloaded nursery or one of us stays at home. Because I'm a good mother (?) I stayed at home, of course. And how I regret it! Call me career-centered, unaffectionate, who cares. Gimme sensible adults!