Tuita oli ilahduttanut huolellisesti sorvaamani ilmaisu. Pohdiskelua siis sen takaa.

Nivelet jäykistyvät sitä mukaa kun "virka"vuosia tulee lisää. Samaa tahtia luutuvat ajatukset. Huomaan pitäväni sähköistä asiointia, erilaisia lomakkeita, edeltävyysehtojen täyttämistä, toimintaohjeiden pilkuntarkaa noudattamista jne aina vain makeempina, koska ne poistavat omasta elämästäni hankalia ihmiskontakteja ja ikävää yllätyksellisyyttä. Onko tämä yleismaailmallisempi ilmiö ja koskee muitakin kuin allekirjoittanutta? Pelkäämmekö tilanteita, joissa saattaisimme jopa oppia jotain uutta?

Luutuminen kuitenkin nolottaa. Itsessäni asuu säälittävä wannabe-boheemi, joka ilmentää sielunsa villiä vapautta jättämällä jääkaapin pesemättä. Siistii.